Indonesiassa sijaitsevan tulivuori Tamboran purkausta seuraava vuosi 1816 tunnetaan vuotena ilman kesää, jolta esitys lainaa nimensä. Taivaalle purkautunut tuhka kylmentää ilmastoa niin, että maailmalla koetaan nälkää ja kurjuutta. Samana vuonna nuori Mary Shelley viettää aikaa Genevajärvellä muiden runoilijoiden kanssa, ja kuvittelee Frankensteinin hirviötä eläväksi, tarina kertoo.

Itävaltalaisen koreografin Florentina Holzingerin esitys A Year Without Summer liittää yhteen kaksi osin sisäkkäistä teemaa. Se esittää yhtäältä, kuinka toiseutettuja ruumiita on käsitelty ja käytetty hyväksi länsimaisessa (lääke)tieteessä, ja toisaalta, kuinka luontoa on käytetty hyväksi länsimaisen teollistumisen synnystä alkaen. Mitä ikinä luonnolla tarkoitetaan, kai kaikkeutta. Esitys käsittelee myös sairautta, hoivatyötä sekä ikääntymiseen ja ulkonäköön liittyviä sukupuolittuneita normeja. Esiintyvään ruumiiseen kajoaminen on vertauskuvallista sille, miten ihminen on omassa luomistyössään järjestänyt ympäristöään uusiksi.

Vaikka Holzingeria pidetään (tanssi)koreografina, teos muistuttaa kokeellisuudessaan läheisemmin nykyesitystä. Holzingerin teoksista ei voi puhua mainitsematta sisältövaroituksia, jotka kyseisessä esityksessä kuuluvat seuraavasti:

WARNING! Recommended age: 18 and over. The performance contains scenes with explicit nudity, depictions of violenceand sexual violence, intense self-inflicted pain, vomiting, needles, and blood. Strobe effects and loud sound levelsare used. Performed in English and German, with English subtitles. WELCOME!¹ 

Provokatiivisuudessaan ne synnyttävät miltei enemmän keskustelua kuin teosten sisällöt. Sisältövaroitukset asettavat odotuksia esityksestä tietynlaisena edgyilynä, mikä on toki osa koko juttua. Olisi epärehellistä väittää, etten odottaisi rajojeni tulevan koetelluiksi. Kuulopuheiden perusteella, näkemättä esimerkiksi Holzingerin Tanssin talon vierailuesitystä TANZ (2024), asetan tavoitteekseni katsoa esityksen loppuun saakka.

Sanoilla explicit content viitataan yleisesti voimakkaaseen tai syrjivään kielenkäyttöön, sekä väkivaltaiseen tai seksuaaliseen sisältöön. Ei niinkään sopimaton, vaan juuri eksplisiittinen, sanan merkitessä julkilausuttua tai selvästi ilmaistua, kuvaa sitä, miten esitys puhuttelee yleisöään. Kuulun sukupolveen, josta moni on ala-asteikäisenä lisätty vailla suostumusta viestiketjuihin, ja todistanut niissä esimerkiksi teloitusvideoita tai pornografiaa. Säännöistä ja sensuurista huolimatta internetiin ladataan jatkuvasti materiaalia väkivallanteoista, joista uutisoidaan, mikä luo eräänlaista ajankuvaa. On kohtuullista kysyä, miksi hakeudumme taiteessa tämänkaltaisen kuvaston äärelle aikana, jossa todistamme sitä jatkuvasti.

What is a day without heat?² koreografi kysyy. Esityksen alkupuolella nähdään joukkokohtaus, jossa esiintyjät syleilevät, tanssittavat ja riisuvat toinen toisiaan. Koskettaminen muuttuu ryhmäseksiksi, tai ainakin sen esittämiseksi, missä ikinä teon ja sen esittämisen raja kulkee. Esitetty läheisyys ei näytä esittävältä, vaan sisäänpäinkääntyneeltä. Ristiriidalla tarkoitan, kuinka se on ulospäinsuuntautuvan, performatiivisen tai pornografisen sijaan jotain toista. Katsominen tuntuu samalta, kuin kuulisi äänitteellä sellistin vetävän henkeä.

(Tässä kohden, kenties ensimmäisinä, kaksi katsojaa poistuu yleisöstä minusta katsoen vasemmanpuoleisia portaita pitkin.)

Joku³ on puhunut esiintyjistä naisina, ehkä myös koreografi itse, mutta minulle kokoonpanossa merkityksellistä on läheisemmin miesruumiin poissaolo, ja/tai ruumiiden kvääriys ja moneus. Esiintyvät ruumiit ovat mustia ja ruskeita, vanhoja, lihavia ja vammaisia. Toiseutetut ja hyväksikäytetyt ruumiit esittävät pahantekijöitä ja itseään.

Lavalle puhalletaan torso, joka on näköisversio Gustav Courbet’n maalauksesta L’Origine du monde (1866). Siinä missä maalaus oli aikalaisilleen pornografiaa, toisinto siitä on valtava nukke: kasvoton, naiseksi (äidiksi?) nimetty ruumis, joka sylkee alastomia esiintyjiä vulvastaan.

Koreografi synnyttää reidestään vauvan muotoisen vierasesineen. Sukuelin on haava, kastraation jättämä jälki. Se kuvataan lähietäisyydeltä reaaliajassa, ja avattu tikkaus heijastetaan moninkertaisena yleisölle. Näyttämöllä tehdään sisätutkimus, psykoanalyytikko esittelee opetustilanteessa yleisölle vagina dentatan.

Välillä esiintyjien ruumiit näyttävät kuolemattomilta, vaikka niitä avataan, lävistetään ja kohdellaan kaltoin. Toisessa hetkessä ne ovat hauraita ja keskinäisriippuvaisia. En haluaisi kirjoittaa hoivasta, teemana se tuntuu äkkiseltään läpikäydyltä tai kyllästyttävältä, mutta jotain kipeää vasten se näyttää toisenlaiselta.

Olen lukenut viime aikoina tahattomasti kirjallisuutta, jossa toistuu kuolemaa tekevä äiti. Dodie Bellamy kirjoittaa vastikään suomennetussa esseekokoelmassaan⁴ useassa tekstissä syöpää sairastaneesta äidistään ja hänen tarpeestaan tulla kosketetuksi, kuinka epäsuorista pyynnöistä huolimatta kirjailija ei pystynyt.

Vuosi sitten äitini lähetettiin päivystykseen kivuliaan päänsäryn vuoksi (hän kuvaili sitä sietämättömäksi, hän ei voinut nukkua tai käydä maaten, koska se pahensi oloa). Häntä lääkittiin, kuvannettiin, ja hänestä otettiin näytteitä. Aivokuvassa hohtaa pieni kohta. En muista epäiltiinkö sitä tukokseksi vai repeämäksi, mutta opin silloin, että näissä kuvissa veri on valkoista, aivan kuin harmaaseen aineeseen olisi tehty reikä, jonka läpi pääsee valoa.

Joku sytyttää savukkeen. Esiintyjän poskiin ja ohimoihin pujotetaan lihakoukut, ja hänelle suoritetaan ultimate facelift. Esiintyjä kertoo tarinaa portugalilaisen kotikylänsä naisista, jotka hierovat istukoita kasvoihinsa pysyäkseen nuorina. Syntyy illuusio; aivan kuin hänet nostettaisiin kasvoistaan ylös. Se saa hänet näyttämään enkeliltä.

(Tämä kohtaus tuo mieleeni erityisesti Kris Jennerin uudet, rumpukalvon tavoin pingotetut kasvot. Olen ymmärtänyt, että leikkaustekniikaltaan kehittyneimmät operaatiot eivät vain kiristä ihoa, vaan kohottavat kasvojen lihaksiston kokonaisuudessaan. Jenner juhli juuri 70-vuotissyntymäpäiväänsä.

Myös itsensä säilömisessä on kyse luokasta. Nuoruuden säilyttämisen esteettisen kirurgian avulla on sen yleistyttyä korvannut osin pitkäikäisyyden (longentivity) ja elinvoimaisuuden (vitality) ihanteet sekä niihin liittyvät elintavat ja toimenpiteet.)

Äitini lähetti minulle viestin, asuimme silloin eri kaupungeissa. Minä olin teemajuhlissa matkalla jatkoille ja pukeutunut nylonsukkahousuihin. Esitin Bianca Censoria, hän on tullut julkisuuteen Kanye Westin entisenä vaimona, mikä tuntui epäasialliselta tavalta vastaanottaa sellainen uutinen. Kun Bellamy matkusti Indianaan tapaamaan kuolevaa äitiään 2000-luvun puolivälissä, hänkin oli pukeutunut naamiaisasuun, olihan lokakuun loppu.

Muistan ajatelleeni kahden ikäiseni ystävän nuorena kuolleita äitejä. Tai ystäväni melkein kuollutta äitiä, jota ystäväni ja hänen silloinen kumppaninsa lähtivät kiireisesti hyvästelemään toiseen kaupunkiin. Ystäväni äiti selvisi, mikä näytti jossain kohtaa epätodennäköiseltä. Muistan, kun kumppani kertasi asioiden kulkua minulle lounasravintolassa, kuinka hän piti ystäväni äitiä kädestä. Oliko se ehtinyt vielä tapahtua? Mielessäni tapahtumat sekoittuvat toisiinsa ja vaihtavat järjestystä.

Kävi ilmi, että kyseessä oli väärinkäsitys. Löytynyt kohta oli synnynnäinen rakennepoikkeama, oireeton laskimon epämuodostuma. Se hoidettaisiin, jos se olisi suurempi tai jos äitini olisi nuorempi. Se sai ensireaktioni tuntumaan liialliselta. Paljastaako se, kuinka suojeltua elämää olin elänyt, kuinka vähän sairautta tai kuolemaa siihen oli kuulunut. Päänsärkyä ei aiheuttanut rakennepoikkeama, vaan keuhkokuume.

Nuoremmat esiintyjät pesevät, syöttävät ja peittelevät vanhempiaan. He eivät ole omaisia, vaan hoitohenkilökuntaa. Näky koskettaa minua, kunnes hoivattavat alkavat laskea alleen hallitsemattomasti. Näyttämökuva kestää kauan. Se vääristyy ensin hämmentävästä tai kiusallisesta traagiseksi. Esiintyjät oksentavat toistensa päälle ja liukastuvat eritteisiin. Pidätyskyvyttömyys on voimakas vertauskuva. Caps lock NO END. Pohjaa ei lopulta koskaan saavuteta, se antaa aina periksi.

Tähän tuli paljon enemmän kuolemaa kuin seksiä, alustan esilukijalleni. Florentina Holzingerin A Year Without Summer saa Louna Haapavaaran ajattelemaan kuolemaa. Hauraus ja haureus jakavat todella saman alkuperän, vaikka ajattelin, ettei sanojen likeisyydellä ole niiden merkitysten kannalta tekemistä.⁵ Esityksen lahjakkuus on sen käänteissä, kaiken sovittamisessa yhteen, kuinka se on samaan aikaan, siis kaikki. Kertomastani ei välttämättä käy ilmi, kuinka huumorintajuinen Holzinger on. Eleiden julkeus ja kohtuuttomuus on rakastettavaa. Jos kokonaisuuden asettaisi sanoiksi, se saattaisi kysyä, mitä merkitsee ikuinen elämä elinkelvottomassa ympäristössä.

Myrskyn laantuessa tekoulosteen kauttaaltaan kastelemien esiintyjien päälle alkaa sataa lunta. Lopuksi lavalle jää yksi esiintyjä. Hän luistelee alasti lavarakenteen päällä niin kauan, kunnes yleisö poistuu salista. Kaikesta huolimatta jotain säilyy. Aina jossain on joku yksi, joka sirklaa jäällä loputtomiin.

Louna Haapavaara

Florentina Holzinger: A Year Without Summer. Dansens Hus 17.-18.10.2025.

Viitteet:

¹ VAROITUS! Ikäsuositus: 18 ja yli. Esitys sisältää kohtauksia, joissa on alastomuutta, väkivallan sekä seksuaalisen väkivallan kuvauksia, itsensä vahingoittamista, oksentamista, neuloja ja verta. [Esityksessä käytetään] strobovaloa ja kovia ääniä. Esitetään englanniksi ja saksaksi englanninkielisillä tekstityksillä. TERVETULOA!

² Mitä on päivä ilman lämpöä?

³ Työryhmän jäseniin on viitattu useammissa teksteissä naisina tai naisruumiina. Esimerkiksi Sonja Saarikoski puhuu naiskehoista esitystä käsittelevässä puheenvuorossaan Uuden jutun Kerma-kulttuuriohjelman jaksossa Tarua ihmeellisempää (julkaistu 22.10.2025).

⁴ Kun sairailla on kaikki valta 2025 (2015)

⁵ Teemu Brunila riimitti sanat hauraus ja haureus jo vuonna 2010 Jenni Vartiaisen kappaleen Nettiin sanoituksissa.

Suomenkieliset käännökset kirjoittajan.