Säilö-teemanumeron on kuvittanut Aala Nyman
Ensimmäinen Nyyh-numero julkaistiin pian kaksi vuotta sitten marraskuussa 2023. Nyt ilmestyvä on kuudes.
Kaksi vuotta on pitkä ja lyhyt aika. Monen idean toteuttaminen on vielä kesken, mutta moni on myös nähnyt päivänvalon. Nyyh säilöö ajatusten, tekstien ja kuvien kasvavaa kokoelmaa. Joka numero on tuonut mukanaan uusia kirjoittajia, kirjoittajapareja ja kuvittajia, jotka kaikki luovat osaltaan kunkin numeron näkymiä.
Kirjoittamisessa ja julkaisemisessa oleellista on astua oman viitekehyksen ulkopuolelle ja kuunnella myös muiden ääniä. Tässä numerossa on ensimmäistä kertaa mukana yhdistyksen ulkopuolisia kirjoittajia.
Teksteissä piirtyvät esiin hyvin erilaiset säilöt ajallisuuksineen ja rituaaleineen, aarteineen ja valuvikoineen. Kirjoittamalla säilömme tapahtunutta merkitsemällä toisten äänet ja olemassaolon ajassa. Nykyhetkeä muokkaa se, mitä valitsemme säilyttää. Kenet kutsumme säilöön mukaan? Kenellä ylipäänsä on oikeus säilöä (ja säilyä)? Kaikilla on oikeus tulla nähdyksi, oikeus katsoa – siksi katseen katvetta on tarkasteltava vielä herkemmin, kun ilmoitetaan että “täällä ei ole mitään nähtävää”.
Säilössä on kuusi tekstiä: Tuija Huovinen ja Erika Ryppieva pohtivat yhdessä käspaikkojen kantamaa symboliikkaa, karjalaista kansanuskoa ja -perinnettä sekä luontoyhteyttä. Telma Pietiäinen tarkastelee arviossaan elokuussa K-17 -näyttelytilassa Sipoossa pidettyä Majat-näyttelyä ja erilaisten säilöjen kestollisuuksia. Numeron toisessa näyttelyarviossa Joonas Pulkkinen kirjoittaa länsikeskeistä taidehistoriaa uudelleen kirjoittavasta näyttelystä When We See Us, sekä sen esiin tuomasta mustasta ilosta. Lotta Roiha käsittelee esseessään taiteilijuutta eristyksessä yhdysvaltalaisen vankilajärjestelmän sisäpuolella. Säilöä varten suomennettu Kino Palestine -kollektiivin essee käsittelee elokuva-arkistojen merkitystä kansan ja kulttuurin yhteisen muistin säilyttämisessä – mitä käy kun arkistoon kajotaan ja se katoaa? Teemanumero saa myös runollisen ulottuvuuden, kun mukana on otteita Alba Ala-Pietilän keväällä ilmestyneestä runokirjasta Säiliö. Ala-Pietilän kirjoittamassa alustuksessaan kiteytyy pohdinta säilön ympärillä:
“Millainen on merkitystään ja muotoaan esikuvallisimmin toteuttava säilö?
Onko se iäksi kiinnivalettu tyhjiö vai keskellä käytävää lepäävä kori, josta poimia ja jonne laskea ohikulkiessaan?
Onko sinne vapaa pääsy, ovatko toiset kädet odotetumpia kuin muut, kenties kutsumattomat? Mistä etsivä sen löytää?”
Säilö-numeron toimittajat
Louna Haapavaara, Isa Lumme, Henriikka Reitala, Lotta Roiha
Nyyh 