Ruumiit ovat teräviä: sillä tavalla hervottomia, etteivät ne enää esitä itseään. Niistä on tullut sahalaitaisia ja märkiviä. 

Ylioppilasteatterin esityssalin keskelle on rakennettu sameasta pleksistä teurastamo – kylmien kohdevalojen ja naarmuisten pintojen huone. Mustelman lailla leviävä äänimaailma pirstoutuu haavoittuneen ujellukseen. 

you’re a better knife than a person on postdramaattinen performanssi tai installaatio, joka tutkii satuttamista ja satutettavana olemista. Esitystä ympäröi onnettomuuspaikan hohde. Se vetää syyllisyyden sävyttämää uteliaisuutta puoleensa: pelonsekaista himoa nähdä runnottu ruumis, se kaikkein vääntynein. Klikkaan kiellettyä nettisivua.

Teos tapahtuu salin keskelle rakennetussa laatikossa, jonka ympärillä katsojat liikkuvat valiten itse kuvakulmansa. Kohtaan laatikon toiselta puolelta tuijottavat silmät: olen tullut katsomaan, mutta minusta tehdäänkin katsottu. Innolla vastaanottamani tirkistelijän rooli paljastetaan. Minustakin tulee, esiintyjien lailla, avohaava, aukko olemiselle. Ihoni on olemassaolon tapahtumapaikka.¹ Tunnen sormenpäiden pistelevät verisuonet ja kielen, joka jatkuvasti kiillottaa kulmahampaita. Naarmuiset polveni ja kudosnesteet, lemmikkini. Ruumiillisuuden häpeä on ihmistä määrittävä tunne. Jään vereslihalle.

Dikotomioiden sadomasokistisella leikkikentällä katsoja ja katsottu, lyöjä ja lyöty, veitsi ja haava vaihtavat alati paikkaa. Katseet liukuvat pitkin poimuja, hyväilevät infektoitunutta kohtaa. Koreografiassa ruumis purkautuu, pääsee valloilleen ja kuluu loppuun. Ruumis on kypsyyttään koliseva hedelmä, pehmeän huokoiseksi kaluttu luu. Lavalla on raivoaan kuolaavia koiria ja kauniita vartaloita webkameran kohinassa. Haavoittuneita ja himokkaita: katsojan häpeälliselle nautinnolle uhrattuja.

Ruumis valuu, se roikkuu katon koukusta. you’re a better knife than a person on piikikäs ja arvaamaton, riivattuna sinkoileva pirstale – konekiväärin hylsy, jonka jalat ovat kohti taivasta. Postdramaattiselle performanssille tyypillisesti juoni hylätään, taiteenlajeja sekoitetaan ja ruumiillista kokemusta väännellään. On viilletyt ranteet ja kaulan ympärille kietoutuvat hiukset. Teos on kivun ja hekuman sikiö. Lopussa olen teurastusjonosta pelastettu porsas, jota tähdätään ihmisen muotoisella aseella.² Peura strobovaloissa. Katsomme toisiamme tummiin silmiin ennen törmäystä.

Siiri Sainio