Aristoteles kertoo meille, että hyvässä tarinassa kaikki tapahtuu jonkin toisen asian seurauksena.¹

Vallatulle huvilalle johtavalla tiellä on aita, joka erottaa sen metsästä. Katsellessani aitaa ajattelen Anne Carsonin lyhyttä luentoa Siitä minne matkustaa², joka kertoo raunioituneeseen paikkaan matkustamisesta. Tarinassa on kolme pystyyn jäänyttä porttia, jotka ovat raollaan, ja aita, joka katkeaa kesken. Portti, jonka edessä nyt seison, on lukittu erityisen raskaalta ja kestävältä näyttävällä riippulukolla, mutta aita on romahtanut maahan heti portin toiselta puolelta. Se päättyy yllättäen jättäen huomattavan suuren raon. Katkenneen kohdan vieressä on tarra, jossa ilmoitetaan alueen olevan tehostetun tarkkailun alla: Täällä valvoo Securitas. Jotain vuotaa ohi portin ja läpi rakoilevan aidan metsästä tielle. Huvittuneena tarran ilmoituksen uhmakkuudesta jatkan matkaa talolle, missä  poliisi on juuri käynyt valvomassa.

HUVILA on anarkistisen ja antikapitalistisen Makamik-kollektiivin ja nimettömän läheisryhmän yhdessä järjestämä taidetapahtuma Helsingin kaupungin omistamassa, mutta tyhjillään seisovassa Kallahdenniemen huvilassa 28.–29.9. Tänään talo ja sen pihapiiri pursuaa väkeä, ääniä ja lämpöä. Runoilija ja muusikko Ester Nuori Leppä esiintyy parhaillaan. Musiikin rytmi saa talon rakenteet värähtelemään ja yleisön notkahtelemaan sen tahtiin. 

Tää on sulle normipäivä, mulle tää on syntymäpäivä³

Huvilassa järjestettävään ryhmänäyttelyyn osallistuu kymmenen taiteilijaa. Sitä, kenen mikäkin teos on ei ole eritelty mitenkään. Anonyymiys kiehtoo, silloin tekijyys hajoilee ja teosten kehykset muuttuvat, niiden rajat sulavat toisiinsa. Teokset valtaavat tilaa paitsi talosta myös sen pihamaalta. Yläkerrassa kattopaneelit irtoilevat ja niiden alla maali halkeilee, repeilee ja varisee lattialle. Kaapin ovi on raollaan, maalauksessa kimmeltää avain, joka johdattelee ajatukset salaisuuksiin, lukkoihin ja niiden taakse suljettuihin paikkoihin. Ylemmällä hyllyllä lojuu lippis. Tutkin palasia, merkkejä ja jälkiä. Lavuaarin reunalla odottaa veistos, sytyttämätön kynttilä, jolla ei ole alkua eikä loppua, se kiertyy ikuisesti itsensä ympärille. Viereisen huoneen nurkassa oleva syvennys hehkuu. Sen perällä kiiltelee veistos, jonka steariinikerrostumien keskellä palaa led-kynttilä. Huone on tapetoitu vaaleanpunaisen ja -vihreän sävyisellä tapetilla, joka jostain syystä tuntuu ehdottavan, että se on aikoinaan ollut makuuhuone. Seinään kiinnittyvän, muodoltaan kirjaa muistuttavan kollaasin värit ovat samalla tavalla pehmeät ja uniset kuin tapetin. Kirja näyttää kuin leijuvan seinää vasten ja sen kansi on upottavan syvä, materiaalien kerrostumat muodostavat kuvan. Toisella puolella huonetta kovin matalalla, melkein kuin lattialistan päällä, lepää vihreä tankoparsa. Vastapäätä toisiaan asettuvat kollaasit juttelevat keskenään ja voin melkein kuulla, mitä kerrottavaa niillä on. Kaapin oveen on ripustettu maalaus, jossa häilyvä kummitusmainen hahmo pitelee kättään koholla, jännittää hauislihastaan. Pullistuneesta lihaksesta valuu jotakin. Valuva liike jatkuu maalauksen alla oven valkoisen maalin irtoillessa pisaramaisesti sen pinnasta. Parvekkeelle johtava ovi ammottaa pimeään syysiltaan ja viileää ilmaa pääsee virtaamaan sisälle huoneeseen.

Valtauksen loputtua jotain talossa on toisin. Pihan heinikkoon painautunut kehä häviää vähitellen.

ryhmänäyttelyn taiteilijat:

Venla Vanakoski

riekka hongisto

Ville Karlsson

Lono

Jussi Simonen

Ida Malmi

Sanna Pöysä

Vertti Turunen

Aleksi Häivälä

Lorelei

Heinä kielen päällä, Olivia Viitakangas

Erään kerrostalon kellarissa 18.8.2024

On erityisen tuulinen ja aurinkoinen päivä, mutta täällä on hämärää ja pysähtynyttä. Kädessäni on kartta, johon on hahmoteltu kellarin pohja. Kartan lukeminen vähäisessä valossa vaatii keskittymistä, havaitseminen muuttuu. Ajattelen leikkiä kielletyissä paikoissa, kuten vinteillä ja kellareissa. Tiloja, jotka asettuvat johonkin kodin ja sen ulkopuolisen väliin eivätkä oikeastaan palaudu kenenkään yksiselitteiseen omistukseen. Täällä saa säilyttää pyöriä, mutta miten teokset sopivat tilaan? Kiinnostavaa on juuri tietynlaisen epäsopivuuden, häiriön tai nytkähdyksen syntyminen. Karttaan on merkitty veistosten paikat kellarissa, mutta sitä, missä teos tapahtuu on vaikea osoittaa sormella. Teos levittäytyy kellarin viileille pinnoille, kurottuu ikkunasta porottavaa aurinkoa vastaan ja kiertyy ympärilleni. Se synnyttää tilaa, luo oman maailmansa ja ilmassa tuoksuvat salaisuudet. 

Erään pikkutytön nenään kasvoi kaksi vaaleansinistä nauhaa. Tapaus oli siinä mielessä harvinainen, että toisessa nauhassa luki ”Mars” ja toisessa ”Jupiter”.⁴

Kellarin valokatkaisijasta kiemurtelee esiin lankaa, josta riippuu helmiäisiä nappeja. Katkaisijan reunoilta vuotaa valoa, aivan kuin sen takana olisi jotakin, jota en yletä näkemään, mutta jonka tiedän tai oikeastaan tunnen olevan siellä ja pyrkivän ulos. Teoksen materiaalit ovat peräisin jokapäiväisestä elämästä. Asiat ovat sellaisenaan arkipäiväisiä, mutta siinä, millä tavalla ne on aseteltu suhteessa toisiinsa on jotakin ihmeellistä. Merkitykset syntyvät eri elementtien yhteentörmäyksissä ja kohtaamisissa, sommitelmissa. Suodatinpussi, jonka sisällä täsmälleen pussin muotoinen heijastin säteilee lämmintä oranssia valoa. Haalistunut muovinen vesipullo muistuttaa helteisen jalkapallokentän reunalla istumisesta ja janosta, se on puolillaan vettä sakeampaa nestettä, jonka seasta nousee puisia säikeitä. Veistos asettuu oven viereen kuin unohtuneena jonkun kiirehtiessä sisään ja ulos kellarista. Jäätyään siihen se on ajan saatossa kasvattanut itselleen nuo kummalliset kukinnot. Pyörän pinnojen välissä kiipeilee pieniä kulmikkaita muotoja ja kuvittelen millaisia ääniä ne pitäisivät pyörän ollessa liikkeessä.

Kaikista kiinnostavimpia ovat aukot. Kohdat ja hetket, joissa jotain pakenee tai puuttuu. Kun suuntaa sivulle, vääriin paikkoihin ja niiden viereen, sinne mihin teoksen kehykset pakenevat, löytää odottamattomia yhteyksiä. Heinä putoaa kielen päältä ja valot syttyvät itsekseen.

Telma Pietiäinen

---

¹ Anne Carson 2021. Lyhyet luennot. Suom. Aki Salmela. Poesia

² Anne Carson 2021. Lyhyet luennot. Suom. Aki Salmela. Poesia

³ Ester Nuori Leppä 2023. Polka Memoriam. Helmi Levy

⁴ Daniil Harms 1988. Sattumia  Suom. Katja Losowitch. WSOY