25.9.

17.00

Teatterikorkeakoulun saliin valuu ihmisiä. Tuoli toisensa jälkeen he istahtavat täyttäen mustan studion. Katse kohdistuu valkokankaalle, josta jokainen näkee heijastuksensa videopuhelun odotustilassa. Trans*Creative Symposium käynnistyy kanadalaisen taiteilijan Cassilsin esittelyllä. Mustat lattiat heijastavat yleisöä: sulaudumme yhdeksi massaksi.

Cassils aloittaa esityksensä huomauttaen, kuinka erilaista on esitellä taiteellista prosessiaan Symposiumin yleisölle tietäen kokemuksen olevan jaettua. Trans-osallistujista ja -esiintyjistä koostuva kolmipäiväinen Symposium tutkastelee taiteen ja luovuuden mahdollisia suuntia muutokselle. Ymmärrys on taattua.

Cassils työskentelee kehostaan lähtien käyttäen sitä työkaluna. Hän kehottaa meitä kertomaan omasta kokemuksestaan itse sen sijaan, että joku tekee sen puolestamme. Tästä on esimerkkejä taiteilijan aiemmissa teoksissa: sulatellessaan jäätä kehonsa lämmöllä Tiresias-performanssissa taiteilija pitelee samanaikaisesti kipua sekä valtaa. Tunnit kuluvat surutyön parissa, kun kohdataan trans-kehoille asetettuja rajoituksia. Ohjeeksi jää löytää raja, jolla tavoittaa yleisön.

Puheluun kantautuu ikkunasta liikenteen äänet. Autojen tööttäykset keskeyttävät luennon hetkeksi. Pahoitteluni: tätä on New York City.

Päivän päätteeksi julkistetaan valokuvaaja Jonne Sippolan ja tatuointiartisti Kuutti Kiperän valokuvanäyttely WE DRAW THE LINE Teatterikorkeakoulun aulassa. Näyttelyssä kohtaamme 12 valokuvateosta, jotka dokumentoivat Sippolan ja Kiperän yhteisen projektin toteutusta. Tampereella työskentelevä Kiperä tatuoi yhdeksälle eri trans- ja queer-ihmiselle viivan, joka jatkuu eri kehojen läpi. Sippolan valokuvissa jokainen tatuointi ja kasvo on esillä: visio yhteisöstä sekä yhdistävästä viivasta jatkuu monumentaalisten, ihmistä suurempien, kuvien läpi.

Lisäksi festivaaliin kuuluu oheisohjelmaa, kuten Queers for Palestine Goes Cinema –lyhytelokuvailtama yhteistyössä Suomen Palestiina-verkosto Sumudin kanssa. Viiden eri Palestiinalaisen queer-ihmisen ohjaamat elokuvat näytetään Tekstin talolla: Homecoming Queenz (2023, ohj. Elias Wakeem); Mondial 2010 (2014, ohj. Roy Dib); Neo Nahda (2022, ohj. May Ziadé); Sultana’s Reign (2023, ohj. Hadi Moussally) sekä Chic Point (2003, ohj. Sharif Waked)

26.9.

10.30

Camille Auerin performanssi Ruff Knowledge tutkii ihmisen ja eläimen välistä suhdetta keskittyen suokukkoihin. Auer tuo esille näissä linnuissa esiintyvää homoseksuaalista käyttäytymistä, jota on historiallisesti vähätelty. Ihminen on myös nimennyt lajin edustajat koiraiksi tai naaraiksi olettaen jompaa kumpaa lajin piirteiden perusteella. Monille lajeille tyypillinen sukupuolen moninaisuus on usein jäänyt huomioimatta. Sukupuolen vaihtaminen, intersukupuolisuus ja useamman kuin kahden sukupuolen olemassaolo unohtuu helposti, kuin lajeja yritetään ymmärtää.

The description of a bird is a description of a human understanding of it, the bird itself remains distant.

Esityksen jälkeen pidetään Kuura Irnin fasilitoima paneelikeskustelu Auerin sekä esityksen dramaturgin Santtu Uutun kanssa. Uuttu kertoo työskentelyn Auerin kanssa olleen innostavaa. Työ perustui kysymyksiin ja tarpeeseen saada selvää asiasta, josta ei tiedä mitään. Lopulta vapaamuotoinen ajatuksenvirta määritti esityksen muodon. Auerin kiinnostus lintuihin muuttui monen vuoden intohimoiseksi prosessiksi, jonka osana olivat myös suositut valokuvausvaellukset tietämättömän queer-narratiivin keskellä. Queer Bird Walk -kierrokset kutsuivat osallistujat tarkastelemaan, miten eurosentrinen, cis- ja heteronäkökulma vaikuttaa tietämykseemme linnuista.

Auer haluaa esitellä yleisölle kinesteettistä, eläytymiseen perustuvaa, empatiaa. Hän eläytyy suokukoksi. Oli kyseessä sitten tietoaukko queer-linnuista tai mikä tahansa muu ongelma, on sitä lähestyttävä kollektiivisin toimin. Lintuja Auer lähestyy omaksuen leikkisän ja lapsenomaisen kiinnostuksen. Todellisuuksia on rakennettava ja määritelmiä rikottava ajattelemalla niiden ulkopuolella.

Leijua, laulaa, nauttia. 

14.00

Osana Trans*Creativen työryhmää toimivan Jamie MacDonaldin moderoimassa paneelikeskustelussa taiteilijat Andy Cadia, Sophie Labelle ja Mary Maggic keskustelevat luomisen tavoista transihmisenä. Panelistien esittelyiden jälkeen yleisö kutsutaan mukaan keskusteluun, istumaan sohville heidän kanssaan, purkaen tyypillistä paneelirakennetta.

Keskustelu tuntuu vapaalta, turvalliselta. Eri puheenvuorojen välissä ei kukaan kuuntelijoista istu kivisenä: vuorotellen nauretaan eri vitseille sekä nyökkäillään yhteisymmärryksen merkeissä. Välillä keskustelu kääntyy vanhoihin klassikoihin: politiikkaan ja transfobiaan. Fokus ohjataan tietoisesti muihin aiheisiin, joista toistuvin on rakkaus. Rakkauteen keskittyminen on valinta, hoivan ja elämisen tapa. Se yhdistyy yhteisöihin, liittoumiin, tiedon luomiseen ja jakamiseen.

Teatterivalot tarttuvat sohvien samettikankaaseen.

Paneelin lopussa huone tuntuu pysähtyneeltä, paikalleen asettuneelta, kunnes MacDonald muistuttaa kaikkia illan They/Them Mayhem -tapahtumasta ja paljastaa, ettei hänellä ole yhtäkään tatuointia. That will be changed today.

20.00

Kallion Mascot-karaokebaarissa kaikille avoin tapahtuma alkaa DJ Cute Cumberin setillä. Tämän jälkeen Jamie MacDonald esittää settinsä, standuppia, samalla kuin Kuutti Kiperä tatuoi viivan hänen kyynärvartensa ympärille. MacDonaldin vitseihin ja tarinoihin mahtuu mukaan sekä lattioilla pyöriviä peniksiä että kommentteja itse tatuointiprosessista. Oh yeah… that does sting a bit. Illan päättää Elsi Sloan musiikkiesityksellään, jonka aikana Teatterikorkeakoulun kirjoittamisen opiskelija Varjo lukee runonsa. 

27.9.

Symposiumin päätöspäivänä reflektoidaan nelivuotisen Trans*Creative -projektin vaiheita, saavutuksia ja syntyä. Idea syntyi sukupuolitutkimuksen tutkijoille Lotta Kähköselle sekä Wibke Straubelle vuonna 2016. Tähtimerkki projektinimen keskellä viittaa sanan trans jatkuvasti laajentuvaan monimerkityksellisyyteen. Trans-luovuuden praktiikat ylittävät rajoja ja rohkaisevat yhteiskunnalliseen muutokseen. Ne ovat kohtaamisia, mielikuvitusta, leikittelyä sekä värähtelevän hämähäkinseitin kaltaista maailmanrakennusta – pienikin teko vaikuttaa.

11.00

Unelmointia täyteläinen esitys BB – BeachBelážat tuo lavalle puhallettavat uimarenkaat, rantapallot ja cocktailit. Esiintyjät Ritni Rasté Pieski sekä Aarni Pieski ammentavat kvääriydestä sekä kuumuudesta dialogin ja musiikkiesityksen kautta. He asettautuvat maaten mahdollisimman viehättävään asentoon, jonka vaihtoehtoja pohditaan ääneen. Keskittyminen itseilmaisuun on etuoikeus, joka olisi ilman kolonialismia mahdollinen jokaiselle, kun sen kanssa kamppailu ei kuluttaisi voimia. Miltä näyttäisi kvääri Sápmi?

#hotness 

Esityksen jälkipuinnissa pohditaan, miten lähestyä muutosta ja utopioita. Lannistumisen sijaan on uskottava muutokseen vaadittavien työkalujen löytyvän jo tästä hetkestä. Uusien todellisuuksien rakentaminen ja kolonialististen voimien haastaminen tuo unelman nykyhetkeen.

13.30

Mary Maggic pitää esitelmän omasta työskentelystään, jossa on taltioinut ja toteuttanut omia tieteiden ja taiteiden välisiä projektejaan. Erityisesti hän keskittyy Open-Source Estrogen -projektiinsa. Hän näyttää pätkiä DIY-laboratorioista Espanjassa sekä Housewives Making Drugs -videoteoksestaan. Estrogeenireseptorit nimetään “salliviksi” tai jopa “kevytkenkäisiksi”. Silikageelin sekä tupakan filttereiden avulla voi erottaa estrogeeniä virtasta ja leipää voi tehdä vaginan hiivasta. Kynät sauhuavat, kun yritämme kirjoittaa jokaisen polttavan faktan ja idean ylös.

Pitäskö alkaa ite tekee estrogeenii?

Lisäksi Mary Maggic toteuttaa aikasemminkin pitämänsä työpajan, jossa vapaaehtoiset osallistujat tulevat lavalle, laittavat unimaskit päälleen ja oleskelevat tilassa puoli tuntia ilman näkökykyä keskittyen muihin aisteihin. Suurin osa Symposium-yleisöstä osallistuu ainakin hetkeksi. Yhdessä leikimme lavalle asetetuilla esineillä ja hiljaisuudessa yritämme luoda toisiimme kontaktia. Hitaasti äänet vähenevät lavalla, puoli tuntia kuroutuu umpeen ja yhä useampi ottaa maskin pois silmiltään liittyen takaisin yleisöön.

15.10

Trans*Creative-projektin elämän aikana tcreative.fi sivuille on taltioitu haastatteluja, esseitä, blogipostauksia sekä ilmoituksia eri tapahtumista ja projekteista. Projektin niin sanotussa “lopussa” nämä materiaalit jäävät näyttämään viimeisen neljän vuoden työn. Symposium loppuu unelmoinnin merkeissä. Loput limut, ideat sekä yleisön projektit jaetaan.

Thank you for being here for the end of it or the end of beginning… for the rest of life.

Mikael Palmu & Erika Ryppieva