monttu 1 avautuu rampilta alas
ammottaa aitojen sisäpuolella kaavasta irti leikattu alue, 2
minut lasketaan sisään
,jalassani pienet kengät
jäänne jäte jouto-
sora, hiekka
humus, sakka, liete, hulevesi, eltaantunut styroksi, hapettunut teräs
, tallottu sininen verkkokangas,
lahkeen päärme ravassa,
maasta osoittaa tyvi kuollutta ja elävää, osa jo puhjennut;
nuokkuvat aurinkoa kohti minua katsovat paikoin
kasvusto, rintakoru
ja ensin näen vain montun en jälkeäkään siitä, mitä tulisi katsoa
ja tunnen itseni ääliöksi,
, joka viettää loivaan,
liki äityy häpeäksi,
vanerilla
we learn the names of those we never knew/opimme nimet,
joita emme koskaan tunteneet/gathering of bronze bas relief sculptures and graphite/kokoelma basreliefiveistoksia pronssista ja grafiitista 3 4
etsiydyn lähemmäs, siristän,
ja löydettyäni edellisen näen seuraavan,
ja katseeni kulkee reitin;
ensin
viemärinkansi,
tai halkaistu sitrushedelmä,
tai lumpeenlehti
sitten
pylväs, lapa tai oksa
koholla suomut, evät
istutettu vuoroin vaakaan ja pystyyn 5
otan kuvan uudestaan niin monta kertaa,
liikuttaa pintaa rinnettä ylös,
sylkee kaaressa sulanutta vettä 6 7 8
otan askelia välimatkan,
arvioin etäisyyksiä
altaan pohjaa,
että on niin vähän, väljää
en ole ahtaalla, olen pieni 9
lopuksi
betonijalassa kuoriaines,
kaulus, haarniskaa,
muotiksi piirtyy selkä,
sääri tai pohje,
tai kaistale vatsaa, ehkä
ja sisäpintaa kiiltävät suomut 10
kun katson takaisin, olen ylhäällä,
en saa enää selvää näin kaukaa,
ja teippaus ikkunassa kertoo minulle:
the site is a place for reflection on memory and return 11 12 13
enkä saa kirjoitettua muuta, kuin väsyneen huomion siitä, kuinka tässä katseeni ja sen herkkyys kantavat teoksia kauemmas,
1 Haapaniemenkatu 4, Helsinki.
2 Helmi Kajaste kirjoittaa teoksessaan Rakenna, kärsi ja unhoita (2020, Kosmos), kuinka ihminen hahmottaa maailmaa tai järjestää sitä itselleen rakennetun ympäristön avulla. Rajojen ja järjestyksen luominen ovat arkkitehtuurin keskeisiä teemoja. Kun todistamme pysyväksi ajattelemamme rakennuksen rapautuvan ja hajoavan, tutut rakenteet ja niiden osat luhistuvat ja sekoittuvat toisiinsa tunnistamattomiksi. Jäljelle jää vain murskaantuneen rakennusmateriaalin ja pölyn sekaan hautautuneita vihjeitä aiemmasta järjestyksestä. Jälleenrakentaminen pyrkii ennallistamaan menneen, sitomaan meidät uudelleen maailmaan, kotiin ja itseemme.
3 Ruck, Kate: We learn the names of those we never knew, 2024-.
4 Suomenkielinen käännös on huono.
5 Väitöskirjassaan Maataidetta jäljittämässä (2004, Like) Hanna Johansson muotoilee maataiteen tarkoittavan 1960-luvun lopulla Euroopassa ja Yhdysvalloissa syntynyttä taiteen tekemisen tapaa, jossa teos toteutetaan perinteisten taiteen esittämisen instituutioiden ulkopuolelle, tai etäämmäs niistä. Teokset ovat usein sellaisia, jonka materiaalina käytetään maa-ainesta, tai ne on sijoitettu maahan tai maanpintaan. Maataiteelle on olennaista käsitteelliset esittämisen tavat. Sen tekemisessä ja esittämisessä painottuu yhtäältä teoksen ja sen dokumentaation keskinäinen suhde, toisaalta huomion siirtyminen (taide)objekteista tilassa tapahtuvaan ruumiilliseen havaitsemiseen.
6 Nissi, Viljami: Spit, 2024.
7 Nissi käsittelee teoksessaan Spit homoseksuaalisuutta eroosion kaltaisena ilmiönä, jolla on kyky muokata ja rappeuttaa ympäristöään. Analogia pohjaa teorioihin queeriydestä epäonnistumisena, joka haastaa tuotteliasta ja funktionaalista normatiivisuutta (heteroseksuaalisuutta). Työmaalle sijoitettu paikkasidonnainen teos asettaa vastakkain yhtäältä rakentamisen ja rapautumisen, toisaalta työn ja joutilaisuuden. Myös monttu, kesken jäänyt hanke umpeen rakennetussa kaupunkitilassa, on kuten teoksen subjekti, faggot at work, itsessään toistaiseksi hyödytön.
8 Jälleenrakentaminen, purkaminen ja rappeutuminen eroavat myös siten, että ihmisen jälki, niin tuhoava kuin uusintava, on suunnitelmallista. Eroosio tai kuluminen on puolestaan hidasta ja alati läsnä olevaa, tahdotonta voimaa.
9 Nykyisessä tilassaan monttu on rappeutumisen, tuhoamisen ja rakentamisen välissä, syklin tyhjentyneessä kohdassa. Jos luovumme tulevaan suuntaavasta työ-etuliitteestä, kuopalle painunut joutomaatontti on vain paikka, joka on mennyttä.
10 Hunt, A.: Liminal Instruments III; Liminal Instruments II, 2024.
11 Ruck, Kate: We learn the names of those we never knew, 2024-.
12 On tiettyjä lähes ilmeisiä kuvia, jotka assosioituvat tyhjään monttuun, purettuun tai raunioituneeseen näkymään. Työmaa-alueiden ja purkutalojen lisäksi auki revitty maisema muistuttaa kuvista luonnonkatastrofi- tai sota-alueilta. Jotkut meistä näemme kuvia tuhosta nyt enemmän kuin koskaan. Satelliittikuvat Israelin miehittämiltä palestiinalaisalueilta esittävät hävityksen laajuuden. Ilmakuvat raportoivat sodan hetkistä, mutta näkökulma tuottaa myös etäisyyttä tuhon ja katsojien välille.
13 Palaan muutaman kerran takaisin. Kuun huvetessa osa jätteestä on korjattu pois. Hulevesilammikot ovat surkastuneet tai vaihtaneet paikkaa. Valo on ankarampaa ja kukinnot kuivuneet haiveniksi.
Teokset ovat osa Kuvataideakatemian Kuvan Kevät maisterinäyttelyä 4.5.-2.6.2024. Näyttely on esillä montun lisäksi Kuva/Tila-galleriassa sekä Mylly-rakennuksen muissa kerroksissa.
Louna Haapavaara
Nyyh 